"Ilman sisäistä muutosta ei voi olla muuta muutosta"
/Kansalaisoikeusaktivisti Kyodo Williams
Elämme maailmassa, jossa kriisit ovat monikerroksisia. Tietoisuus maailman kriiseistä tai epäsuora tai suora altistuminen niille aiheuttaa monille ahdistusta ja stressiä. Myötätunto sitä kohtaan, mitä kohtaamme, mindfulness ja somaattisuus voivat tarjota voimavaroja parantua, olla mukana ja kokea ruumiillisia strategioita aikamme kärsimyksen käsittelyyn.
Aika, jossa elämme, on kapitalistisen mentaliteetin, binäärisen ja sukupuolittuneen hierarkian sekä hetero- ja valkoihoisten normatiivisuuden muovaama. Nämä rakenteet eivät toimi vain ulkopuolelta, vaan ne luovat aktiivisesti maailmaa sellaisena kuin me sen koemme sisältä käsin. Maailma, jossa elämme, ruumiillistuu meissä. Miten ruumiillisuus voi olla parantava voima samalla kun se integroi sosiaaliset olosuhteet, rakenteellisen epätasa-arvon ja järjestelmällisen sorron voimat? Miten kehotietoisuus tuo radikaaleja mahdollisuuksia parantumiseen ja voimaantumiseen kollektiivista muutosta varten?
Väitämme, että kun tulemme tietoisiksi näistä rakenteista ruumiillistetun lähestymistavan avulla, on mahdollisuus kestävään muutokseen sekä yksilön että kollektiivisella tasolla. Kehollisuus tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että tuomme itsemme kehoon suuntautuneisiin käytäntöihin, jotka sitouttavat kokemuksemme muita osia kuin vain älyllinen ymmärrys voi. Tunnemme, aistimme, yhdistymme kehoihimme ja kehomme kautta. Tästä kehollisesta tilasta käsin sulatamme ja keräämme satoa uusista löydöksistämme. Yksilöllisen heräämisen kautta omiin malleihin voimme myös luoda tietoisuutta ja muutosta kollektiivisiin rakenteisiin.
Rakenteellinen trauma, kuten yksilöllinen trauma, murtaa yksilöiden ja yhteisöjen mielen, kehon ja hengen turvallisuuden, yhteyden ja ihmisarvon tunteen. Se luo kollektiivisia selviytymisstrategioita, jotka konkretisoituvat kulttuurinormeiksi ja -käytännöiksi. (Heines, 2020; 80).
Se on luonnollinen ja monesti tarvittava selviytymiskeino, jotta voimme turtua tämän maailman musertavaan kärsimykseen. Mitä tapahtuu, kun avaudumme ja löydämme mahdollisia selviytymisstrategioita tämän tuskan kohtaamiseksi ja omaksumiseksi? Haluamme luoda tilan, jossa voimme kunnioittaa kipua, sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti, yhdistyä myötätunnon kauneuteen ja välittää itsestämme ja planeetasta, syleillä sitä ja muuttaa selviytymismekanismimme sellaiseksi, että se on linjassa sen kanssa, mitä syvästi arvostamme.
Usein ei ole yhteisiä, jaettuja tiloja, joissa kipua voitaisiin käsitellä. Meillä voi olla yksilöterapiaa ja kollektiivista aktivismia, ja kun nämä kaksi kenttää yhdistetään, syntyy voimakas voima syvään muutokseen. Nykyisistä ilmiöistä on keskusteltava ruumiillisella ja luotettavalla tavalla. Keholliset käytännöt antavat meille laajemman tavan kokea ja vapauttaa se valtava ja intensiivinen tieto, joka ympäröi meitä päivittäin. Maailman hädän ja rakenteellisen haitan aiheuttaman tuskan jakaminen yhdessä voi antaa tilaa syvälle paranemiselle ja voimaantumiselle. Tämä voi innostaa meitä luomaan muutosta, jossa yksilöiden oma hyvinvointi on yhteisessä keskiössä kollektiivisen muutoksen kanssa.
Tämä teksti on luotu yhdessä Julia Silveron kanssa.