LIIKKUMINEN JA VIESTINTÄ kosketuksen ja kehojen kautta. Yhden tai useamman tanssikumppanin kanssa tutkimme, miten tanssissa voimme seurata ja tulla seuratuksi kosketuspisteen kautta; antaa painoa toisen varaan ja navigoida ylösalaisin sekä eri tasoissa. Kontakti-improvisaatiossa (KI) improvisoimme liikettä, joka on saanut vaikutteita somaattisesta liikkeestä, nykytanssista, itämaisista taistelulajeista, sekä partnerointi- ja improvisaatiotekniikoista.
HARJOITTELU. Keho- ja tilatietoisuus, linjaus ja ergonomia, irntoutustekniikat, parityöskentely, improvisaatio, instant composition ja lyhdessä luominen. Kehität sisäistä ja ulkoista tietoisuuttasi ja saat paljon työkaluja improvisointiin sekä ymmärrystä siitä, miten organisoit kehosi liikkeessä. KI on ravitseva tila tutkia hengittävää ja eloisaa kehoasi ja uteliaisuuttasi liikkeen mahdollisuuksia kohtaan ja jakaa tanssin hauskuutta yhdessä muiden kanssa.
TAUSTAA Kontakti-improvisaatio on postmoderni tanssimuoto, jota harjoitetaan sosiaalisessa tanssissa ja nykytanssissa sekä sirkuksessa ja teatterissa. KI:n juuret ovat 70-luvulla, jolloin tanssija ja koreografi Steve Paxton kehitti kokeellisen tanssiesityksen, josta kehittyi oma sanasto ja tekniikka. Nykyään KI:lla on maailmanlaajuinen tanssiverkosto, jossa järjestetään festivaaleja, kursseja ja jameja. Steve Paxton ja tanssimuotoa varhain kehittäneet päättivät olla patentoimatta Kontakti-Improvisaatiota. Yksi toteamus on, että muoto itsessään on jatkuvassa tutkimuksessa ja osallistumisessa, joka rakentuu osallistaviin rakenteisiin; opimme kaikilta tanssilattialle osallistuvilta ja jakamalla inspiraatiota, tutkimista ja ainutlaatuisuutta.
“The improvised dance form is based on the communication between two moving bodies that are in physical contact and their combined relationship to the physical laws that govern their motion—gravity, momentum, inertia. The body, in order to open to these sensations, learns to release excess muscular tension and abandon a certain quality of willfulness to experience the natural flow of movement. Practice includes rolling, falling, being upside down, following a physical point of contact, supporting and giving weight to a partner.” /—early definition by Steve Paxton and others, 1970s,from CQ Vol. 5:1, Fall 1979